Kuluttaja-asiamies valittaa Finnair-päätöksestä

Markkinaoikeus katsoi Finnairin toimineen ohjeiden mukaisesti.

Kuluttaja-asiamies vei Finnair Oyj:n syksyllä 2017 markkinaoikeuteen lentomatkustajan oikeuksien rikkomisesta.

Asiassa on kyse EU-asetuksen mukaisten lentojen viivästysten ja peruutusten vakiokorvausten maksamiseen liittyvistä menettelyistä asiakassuhteessa ja sopimusehtokäytännöistä, joilla Finnair kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan estää kuluttajia pääsemästä lakisääteisiin oikeuksiinsa.

Markkinaoikeus ei ollut kuluttaja-asiamiehen kannalla Finnairia koskevassa asiassa.

Markkinaoikeuden 4.1.2019 antaman ratkaisun mukaan

unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ei ilmene oikeusohjetta, jonka mukaan asetuksen tarkoittama poikkeuksellinen olosuhde olisi teknisten vikojen osalta mahdollista osoittaa etukäteen vain jollain ennalta määrätyllä tavalla.

Tällä perusteella markkinaoikeus hylkäsi kuluttaja-asiamiehen vaatimukset.

Harhaanjohtavuutta koskevan vaatimuksen osalta markkinaoikeus totesi, että kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksessa ei oltu yksilöity asiaa riittävän tarkasti. Ei riittänyt, että nämä seikat oli tuotu esiin hakemuksen kirjallisissa perusteluissa ja suullisesti asian istunnossa.

Kuluttaja-asiamies katsoo edelleen, että Finnair on antanut kuluttajille harhaanjohtavia tietoja.

”Tämä ratkaisu on kuluttajien kannalta suuri pettymys. Kuluttaja-asiamies näkee edelleen, että

Finnair on estänyt kuluttajia pääsemästä oikeuksiinsa jättämällä lainmukaiset vakiokorvaukset maksamatta tilanteissa, joissa ne tulisi maksaa. Finnair on toiminut harhaanjohtavasti evätessään kuluttajilta pakottavan EU-sääntelyn mukaan heille kuuluvan vakiokorvauksen, tarjoamalla sen alittavaa korvausta lahjakortin muodossa ja jättämällä samalla antamatta tietoa kuluttajien todellisista oikeuksista.

Tulemme kuluttajakollektiivin suojelemiseksi ja oikeuksien peräämiseksi valittamaan markkinaoikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen,”  toteaa kuluttaja-asiamies Katri Väänänen.

Kuluttaja-asiamiehen markkinaoikeushakemuksen ydin oli se, että Finnair on kieltäytynyt vakiokorvauksen maksamisesta sellaisin perustein, jotka eivät EU-asetuksen tai oikeuskäytännön mukaan kelpaa kieltäytymisen perusteiksi. Kuluttajalle on tarjottu taloudellista etuutta yhtiön omana tarjouksena, esimerkiksi lahjakorttina, vaikka kuluttajalla olisi ollut oikeus asetuksen mukaiseen täysimääräiseen vakiokorvaukseen. Kuluttajalle on annettu harhaanjohtavaa tietoa siitä, millä perusteilla Finnair voi kieltäytyä vakiokorvauksen maksamisesta.

Kuluttaja-asiamiehen markkinaoikeushakemus perustui 13 tapaukseen ja 11 eri Finnairin lentoon syyskuusta 2015 tammikuuhun 2017. Tapaukset olivat satunnaisotos kuluttaja-asiamiehen ja kuluttajaneuvonnan yhteiseen tietokantaan tulleista sadoista ilmoituksista, ja ne kuvaavat Finnairin menettelyjä asiakassuhteessa lennon viivästystä ja peruutusta koskevissa tilanteissa. Hakemuksen todisteena olevissa tapauksissa on riidatonta se, että lento on viivästynyt tai peruutettu, lento on kuulunut asetuksen soveltamisalaan, Finnair on soveltanut asetusta ja se, että Finnair on evännyt vakiokorvauksen tai lykännyt matkustajan oikeuden vakiokorvaukseen sillä perusteella, että sen mukaan tapauksessa on ollut käsillä asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan mukaiset poikkeukselliset olosuhteet.

Markkinaoikeusasiassa ei kuitenkaan ole kyse yksittäisten riitatapausten ratkaisusta, vaan koko kuluttajakollektiivin suojaamisesta Finnairin lainvastaiselta menettelyltä. Yksittäisiä riitatapauksiakin on runsaasti Finnairia kohtaan esimerkiksi kuluttajariitalautakunnan käsiteltävänä. Myös kuluttajaneuvonta on viime vuosina ohjeistanut satoja kuluttajia Finnairia koskevissa korvauskysymyksissä.
Ennen asian saattamista markkinaoikeuden ratkaistavaksi kuluttaja-asiamies ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi kävivät Finnairin kanssa pitkälliset neuvottelut asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi.

Markkinaoikeuden ratkaisu MAO:1/19 (4.1.2019)
Asetus lentomatkustajien oikeuksista N:o 261/2004
Euroopan unionin tuomioistuimen Sturgeon -päätös C-432/07 
Euroopan unionin tuomioistuimen van der Lans -päätös C-257/14

 

Lähde:

X